Rantalan tilalla luotsataan tottuneesti niin Facebookia, Twitteriä kuin Instagramiakin. Sosiaalinen media on Johanna ja Jarkko Saloselle arkea, jossa päivitykset hoituvat työn ohessa eikä asiasta oteta paineita. Someen jaetaan aitoja tilalla tapahtuvia asioita, ja kännykkä onkin yleensä aina käden ulottuvilla.
”On mukava kun julkaiset Twitterissä jonkun faktan päivästä ja se herättää ihmisissä kysymyksiä. Silloin tuntuu, että voin olla avuksi jollekin, vaikka istunkin yksin traktorissa”, Jarkko kertoo.
Sosiaalinen media on oiva kanava välittää tietoa omasta työstään. Kun Jarkko ja Johanna, päivittävät sosiaalista mediaa, he tekevät sen aidosti; mitään poistamatta ja mitään siihen lisäämättä.
”Useilla ihmisillä ei ole välttämättä hajuakaan siitä, mitä työhömme kuuluu. Kerromme asioista oman työtapamme kautta, silloin ihmisiä kiinnostaa ja he saavat päivityksistä sen mitä hakevatkin. Manifestia emme ala heille julistamaan”, Jarkko sanoo.
Tunteella ja taidolla
Vaikeistakin asioista voi Salosten mukaan kertoa somessa, kunhan vain käyttää oikeita ilmaisuja ja miettii asiaa ulkopuolisen silmin. He kuitenkin korostavat, ettei rehellisten faktojen pöytään lyöminen riitä vaan asiat pitää tuoda esille mielikuvien kautta.
”Maataloudesta saa vaikka minkälaisia lähestymistapoja ja siihen voi helposti lisätä esimerkiksi huumoria. Lisäksi suomalainen maatalous on kestävällä pohjalla, jolloin valehtelulle ei ole tarvetta. Valheesta jää sitä paitsi aina kiinni”, Saloset muistuttavat.
Joskus asioita ei välttämättä kerrota kuvin tai edes tekstein. Asioita ei aina voi selittää parilla rivillä Twitterissä eikä aina laajasti Facebookissakaan. Jos selitys jää vajaaksi, voi keskustelu lähteä helposti sivuraiteille.
”Pyrimme näyttämään työstämme niin hyvät kuin huonotkin puolet. Kaikkia asioita emme välttämättä lähde tuomaan esiin, koska tiedämme, että niistä voi olla hankala kertoa. Vaikka itse tiedämme, että jokin asia olisi täysin normaalia, ihminen joka ei ole lehmien kanssa tekemisissä, ei välttämättä ymmärrä asiaa”, Saloset painottavat.
Tähän liittyy sosiaalisen median huono puoli. Kommentteja aiheeseen saattaa tulla laidasta laitaan ja hyvä tarkoitus saattaa saada ikävän käänteen. Salosille negatiivisia kommentteja on tullut kuitenkin hyvin vähän.
”Olemme saaneet paljon kiitosta ihmisiltä siitä, että kerromme asiat niin kuin ne ovat. Joskus jotkut kommentoijat yrittävät provosoida tai taustalla on joku ympäristö- tai eläinaktivisti, joka yrittää johdattaa keskustelun väärälle tielle, mutta silloin ei saa itse provosoida takaisin”, Jarkko muistuttaa.
Muista kenelle julkaiset
Salosten mielestä päivityksiä tehdessä tärkeintä on miettiä kohderyhmää. Kerrotko asioita muille tilallisille ja kollegoille vai kuluttajille? Somessa on toki hyvä muistaa, että kuka tahansa voi nähdä päivityksesi, vaikka tarkoituksenasi olisikin suunnata päivitys esimerkiksi kollegoille.
”Ei kirurgikaan voi kuvata asioita mahan sisältä ja lyödä niitä faceen, koska se tuntuu muiden mielestä ihan välinpitämättömältä. Meidän työssä on joskus todella raadollisia tilanteita ja silloin kannattaa miettiä missä menee se raja”, Johanna Salonen kertoo.
Hyvä, vaikkakin surullinen esimerkki Salosten taidosta jakaa tilansa tapahtumia tunteella ja aidosti somessa, löytyy viime tammikuulta. Tuolloin vanha lehmärouva Pimu siirtyi vihreämmille niityille ja Johanna jakoi päivityksen surullisesta aamusta kuvan kera Facebookiin. Kuvassa Pimu painaa päänsä emännän syliin.
”Oli erittäin tunteellinen hetki, kun Pimu painoi minut päällään itseään vasten. Tällä päivityksellä pystyimme välittämään aidon tunteen muille, ja vaikka joku joskus saattaa sanoa, etteivät lehmät ole perheenjäseniä, niin kyllä niistä vain sellaisia tulee ja jokaisen poislähtö tekee kipeää”, Johanna kertoo.
Muistopäivitys sai paljon myötätuntoisia kommentteja ja osa jakoi muistoja Pimu-lehmästä. Salosten mielestä surullisissakin asioissa avainasemassa on kertoa niistä empaattisesti ja arvostaen.
”Kun asia ja tunne ovat aitoja, ei päivitykseen kukaan puutu negatiivisesti”, Johanna summaa.