Jouluaattona Maijan päivä alkaa, kuten jokaisena muunakin päivänä tänä vuonna, aamunavetalla. Ainoa poikkeus on, että lypsäviä lähdetään tervehtimään normaalia aikaisemmin eli kello viideltä aamuyöstä. Aikaisemmin täytyy lähteä, jotta ehtii pois joulusaunasta ennen erittäin tärkeän vieraan saapumista.
”Parina jouluna on käynyt niin ikävästi, että joulutonttu on ehtinyt käydä tuomassa joululahjat kuusen alle joulusaunan aikaan. Siksi pitää lähteä vähän aikaisemmin navettaan, jos sitä ehtisi tänä vuonna pienen Jesse-pojan kanssa joulu-ukkoa katsomaan”, Maija kertoo hymyillen.
Navetan joulu
Jokainen aamu neljän kilometrin päässä olevassa, vajaan 70 lypsävän navetassa, alkaa hyvän huomenen toivotuksella. Jouluna Maija toivottaa lisäksi hyvää joulua ja joka ilta myös hyvää ja turvallista yötä.
”Ennen vanhaan oli jouluna tapana laittaa havunoksa jokaisen lehmän nimikyltin päälle tuomaan hyvää onnea seuraavaan vuoteen. Mietin itsekin, että pitäisiköhän tänä vuonna tähän ankeuteen moista perinnettä koittaa”, Maija pohtii viitaten maidontuottajien huonoon taloudelliseen tilanteeseen.
Navetassa joulu ilmenee kynttelikön ja joulutähden muodossa. Kamalasti ei muutoksia voi navettaan tehdä, sillä lehmä on herkkä eläin ja stressaantuu helposti.
”Kuusta en uskaltaisi edes navettaan viedä, se toimittaisi todennäköisesti rapsutusharjan roolia näille veitikoille”, Maija nauraa.
Perhe on se tärkein
Puolipäivän aikaan, joulusaunan jälkeen on aika rauhoittua kuuntelemaan joulurauhan julistusta puurolautasen äärelle. Julistus ei vain soi taustalla vaan se nimenomaan kuunnellaan tarkasti. Joulukuusikin koristellaan vasta aattona ja ennen joulurauhaa. Se on perinteitä kunnioittavalle Maijalle tärkeää.
”Isäntä ei suostu kuusta aikaisemmin edes pirttiin tuomaankaan, vaikka pyytäisinkin”, Maija naurahtaa.
Maija on pienestä asti viihtynyt hyvin navetassa isänsä kanssa. Jouluna äiti ja sisko hoitivat keittiön ja Maija isänsä kanssa lehmät. Maija kertoo, että navetassa siivotaan paljon enemmän kuin heillä kotona, sillä sieltä lähtee maailmalle se elintarvike. Pirtin siivouksesta Maija ei jaksa stressata.
”En ole koskaan ollut keittiöihminen. Aattona koitan kuitenkin hieman pipareita paistaa, jotta tulisi hieman joulun tuoksua. Äitini tapaa tehdä rosollia ja paistaa kinkun vielä tänäkin päivänä. Sekin on perinne”, Maija kertoo.
Mikä sitten tekee joulun? Maijan vastaus on selvä. ”Perhe ja lapset”. Yksi joulumuisto on hänelle ylitse muiden ja nostaa kyyneleet silmäkulmaan.
”Olin ollut päivän navetassa, eikä meillä ollut laitettu sen kummemmin pirttiä joulukuntoon. Kaikki oli kuten ennenkin. Saunasta tullessa se joulupukkikin oli sitten jo ehtinyt käymään. 24-vuotias poikani tuli kuitenkin halaamaan minua lujasti ja sanoi: Kiitos äiti, sinä taioit joulun. Silloin totesin, ettei se joulu tule siitä, että kaikki kaapit on siivottu ja pinnat kiiltävät vaan jostain ihan muusta. Silloin se joulu vain laskeutui meille”, Maija muistelee liikuttuneena.