Olli Palmun Laaksolan tila sijaitsee nimestään huolimatta kallion päällä. Olli ja hänen vaimonsa Anne tuottavat luomumaitoa Alimmaisen kylässä Karkkilassa. Heidän maitonsa kuljetetaan Hämeenlinnan Osuusmeijeriin, joka on Arla Ingmanin yhteistyömeijeri.
Laaksolan tila siirtyi luomuun vaiheittain, pellot vuonna 2006 ja lehmät marraskuussa 2012. Olli sai kipinän luomuun yllättäen Proagrian kasvinsuojelupäivillä, jossa suoritettiin ruiskuttajatutkinto.
”Päivä alkoi olemaan lopuillaan kun kurssin vetäjä sanoi, että tässä on vielä pari kalvoa mitkä olisi vaihtoehtoja tälle. Sovittiin sitten, että hän tulee oikein käymään meidän tilalla ja tehdään laskelmat”, Olli kertoo.
Ensin pellot siirrettiin luomuviljelyyn ja viiden vuoden sopimuksen jälkeen oli aika uusia sopimus. Silloin sama henkilö Proagriasta kertoi luomusäännöksiin tulleesta pieneläinpykälästä. ”Sitten me taas laskettiin, että mitä se meillä tekisi ja pyydettiin asiantuntija katsomaan tuon navetan”, Olli kuvailee.
Luomusäännösten mukaan parsinavetta käy myös luomulehmille, kunhan eläinmäärä ei ylitä 30 yksikköä. Tämän ansiosta Ollin isän 60-luvulla rakentama navetta käy luomulehmien asuinpaikaksi, sillä navetassa on 22 eläinpaikkaa. Lisäksi muut luomunavetan säännökset, kuten ikkuna- ja käytäväpinta-alojen suhteen täyttyivät.
”Siinä oli niin hyvä tuuri, että meillä oli riittävästi valaistusta, ettei tarvinnut isompia muutoksia sitten tehdä”, Olli muistelee.
Taloudelliset ja ekologiset syyt luomun takana
Tilan hoidon lisäksi Olli on sahannut sirkkelillä lautoja ja lankkuja rakennustyömaille. Vaikka luomumaidon korkeamman tilityshinnan takia sivubisnes ei ole enää välttämätön, Olli ei ole raaskinut luopua elämäntavastaan.
Luomuun siirtymisen takana olivat niin taloudelliset kuin ekologiset syytkin. ”Yksipuolinen viljanviljelykin vaatii aika kovia aineita. Ajattelin sitten, että ei se pitkän päälle oikeastaan onnistu sellainen.”
Suomen maatalouden tulevaisuuskin EU:n isojen karjakokojen rinnalla kävi Ollilla mielessä hänen siirtyessään luomuun. ”Ei me ikänä pärjätä Euroopan kanssa muuten kun erikoistumalla johonkin.”
Luomumaitotila eroaa tavanomaisesta maitotilasta
Luomumaitotilan ja tavanomaisen maitotilan hoidossa on joitakin eroja. Ollin peltolohkoilla toimii nurmikierto, eli lohkoilla on kolme nurmivuotta ja kaksi viljavuotta. Lisäksi Olli taistelee rikkaruohoja vastaan nykyään rikkaäkeellä eikä torjunta-aineilla. Luomulehmille rehut pitää olla luomutuotettuja ja lääkinnällisellä puolellakin on rajoituksia.
Lisäksi luomulehmät ulkoilevat kesät talvet: kesällä joka päivä ja talvella kaksi kertaa viikossa. Talvella riittää kun lehmät käyvät ulkona, eivätkä ne Ollin mukaan kovin pitkää lenkkiä tee. Kevätauringosta ne kuitenkin nauttivat. Toki yksilöllisiä erojakin löytyy, eikä kaikille lehmille ulkoilu maistu yhtä paljon.
Olli neuvoo, että luomuun siirtymisessä kannattaa opetella ruokintapuoli hyvin. Hänellä itsellään oli vaikeuksia alussa, sillä liiallinen apilarehu aiheutti poikiville lehmille poikimahalvausta. Tämä selvisi lopulta asiantuntijan avulla ja ongelma korjaantui lisäämällä kuivan heinän osuutta.
Lisäksi Olli toivoo, että uusien navettojen rakentajat ottaisivat niissä huomioon luomusäännökset. ”Maailma saattaa hänenkin kohdalla muuttua, niin kuin se muuttui minunkin kohdalla.”
Tuottajaedustajiston kautta pystyy vaikuttamaan
Olli on tyytyväinen Hämeenlinnan Osuusmeijerin ja Arla Ingmanin yhteistyöhön sekä arvostaa emoyhtiö Arla Foodsin toimintaan. ”Me pystymme vaikuttamaan tuottajaedustajiston välityksellä Arlan ylimpään johtoon. Edustajisto kokoontuu kolme kertaa vuodessa yleensä Suomessa, mutta joskus käydään Ruotsissa tai Tanskassa. Joka kerta mukana on ainakin ollut Arlan hallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja joskus peräti toimitusjohtaja tai Pohjoismaisten toimintojen johtajat.”
”Eihän tämmöistä aitiopaikkaa ole kellään, me saadaan asiamme heti heidän tietoon ja toisaalta me saadaan heiltä taas tämmöinen maailmankattava paketti siitä miten maitotalous maailmalla toimii”, Olli vielä lisää.
